Suomalainen peruspunkki on hidas ja kömpelö ”ihopipertäjä”.
Hyalomma ei piperrä, se piipertää, etenee vauhdikkaasti kuin uuttera koppakuoriainen, joita se suuren kokonsa, komean ”kilpensä” ja salskean jalkavuutensa vuoksi aika paljon muistuttaakin.
Siitä tulee mieleen jopa pieni koira.
Alla olevalla videolla Hyalomma taittaa matkaa muun muassa maastoon levitetyllä auton turvavyöllä.
Se antaa itsestään valppaan ja virkun vaikutelman, joka on aivan muuta kuin kotimaisten punkkiemme nuutunut jurous.
Jopa kaksisenttinen Hyalomma voi tunnistaa uhrinsa jopa yhdeksän metrin päästä ja seurata sitä jopa yli kymmenen minuuttia. Se on todellinen ”jopa”-punkki. Superlatiivinen verenimijä.
Tältä näyttää jopa kaksisenttiseksi kasvava jättipunkki Hyalomma, jota on tavattu myös Suomessa.
Ihmistä Hyalomma ei kykene juoksemaan kiinni. Vaikka se on punkiksi jalkava, säärevä, ihminen on vielä jalkavampi, säärevämpi. Ja tarvittaessa nopeampi.
Hyalomma on helppo havaita iholla, koska se – kuten sanottu – ei piperrä, vaan piipertää. Se on kuin luotu kulkemaan, omia teitään. Kun suomalainen peruspunkki kyyhöttää, mököttää, kotinurkissa, tämä punkkien Marlboro-mies tai Mercedes Benz painaa kuvaannollisesti kaasua, antaa hanaa ja ottaa elämästä ilon irti.
Kun katsoo Hyolommaa, ymmärtää, miksi termi viherpipertäjä on viherpipertäjä eikä viherpiipertäjä, mitä virheellistä muotoa usein näkee käytettävän.
Hyalomma lähes vilpeltää.
